3. marraskuuta 2014

Oppimista, onnistumista ja epäonnistumista polunpätkällä


On maanantaiaamu, aloitamme 8. luokan yksilöllisen oppimisen tunnin, aiheena alat. Kurssi on noin puolessa välissä. Tämä luokka käyttää ipadeja ja surfaceja. Tekniikka takkuilee, aina välillä ”heitto ulos” Fronter – huoneesta ja taas uusi kirjautuminen. Opimme yhdessä pieniä niksejä, kuten esimerkiksi että kannattaa käyttää hiirtä kosketusnäytön sijaan asiakirjaa Fronteriin tuodessa. Oppijat saavat mennä myös luokan ulkopuolelle tekemään tehtäviä. Välillä huomaan, että oppijoilla on kännykät esillä ja tehtävien teko unohtuu. Toisaalta pieniä, mukavia ryhmiä syntyy sinne tänne ympäri koulua. Kiertelen kysymässä tarvitaanko apua. Vastauksia tehtäviin tulee Fronter -huoneen palautuskansioon. Jotkut vastaukset ovat todella hyviä, ajateltuja ja asiallisia, jotkut vähemmän asiallisia ja kiireessä hutaistuja. Luokkaan jää aina tietty porukka, joka ei oikein saa mitään aikaiseksi. Yhdeltä puuttuvat Fronter – tunnukset, toinen surffailee netissä. 

Tiistaina jatketaan. Tunnit atk – luokassa, mikä helpottaa tekniikan puolesta, toisaalta tunnelma on tiivis. Haasteet eivät nyt liity laitteisiin tai tekniikan toimimattomuuteen; kaikki eivät viitsi kuunnella ohjeita, kysymyksiä satelee, kärsivällisyys ei riitä aina, tehtäviä hutaistaan. Aikaa ja apua täytyy jakaa monelle. Joskus, hetkittäin toteutuu omaan tahtiin tekeminen ja yksilöllinen eteneminen ja aikaani riittää enemmän niille, joilla homma takkuaa. Täälläkin eksytään nettiin, pelataankin. Fronter – ympäristössä chattaillaan, toisaalta se ei häiritse. Tiukka linja täytyy joskus ottaa ja ohjata osa oppijoista omaan rauhaan tekemään. Suurin osa oppijoista kuitenkin selviää hyvin tai kohtalaisesti, osa ehkä tykkääkin. 

Säännöllisin väliajoin mietin, oppivatko oppijat yhtään mitään uutta, arvioivatko he sopivuuttaan, kiinnostustaan ja kykyjään alalle. Tunnelma on kuitenkin pääasiassa hyvä, innostunutkin välillä. Aina eivät kaikki huomaa, että tunti päättyy. Opo on käynyt välillä flow – tilassa; kaikki tekevät, joku kuuntelee samalla musiikkia kuulokkeilla, tunnelma on hyvä ja rauhallinen, tehtäviä palautuu palautuskansioon. Ohjaajan oma innostus tarttunee oppijoihin.  Suuri osa tekee tehtävät yksin, ei ryhmässä tai parin kanssa. Luota, luota, että oppijat tästä jotain saavat ja jotain jää itämään. Pahviwilma – viikko (pahviwilma) antanee opolle palautetta ensi viikolla, Kahoot – kysely kurssin lopussa. Kehityskeskustelukin rehtorin kanssa on käyty ja on hyvä kuulla, kuinka paljon uutta tapahtuu eri oppitunneilla. Keväällä on tulossa yt, jolloin kokemuksia, vinkkejä ja hyviä käytänteitä jaetaan koko työyhteisön kesken. 

Lisätehtäviä ei ole tarvittu. Kurssia on jäljellä 4 viikkoa, yhteiset kaksi tehtävää on tehty ja tehtävät aloista ovat iloisesti kesken. Yhteisiä tehtäviä tehtiin joidenkin kohdalla 3 viikkoakin. Suunnitelmissa on käyttää vielä pari viikkoa alatehtäviin ja sitten syventyä johonkin alaan tarkemmin. Toivon, että syntyy pareja, ryhmiä, jotka syventyvät yhdessä johonkin alaan. Aika opojohtoisesti tämä kurssi vielä toimii, aikataulutus esimerkiksi. 

Jatkossa kurssiin voisi lisätä oppimispäiväkirjan sekä vertais- ja itsearviointia. Fronter – oppimisympäristössä voisi hyödyntää kaverin palautemahdollisuutta sekä yhdessä samanaikaisesti muokattavaa asiakirjaa. Kurssin tehtävien ei tarvitse olla Fronter - oppimisympäristössä. Fronter – huoneen hahmottaminen, tehtävien palauttaminen, yleensä tehtävien löytyminen on vienyt oppilailta runsaasti aikaa. Osalta oppilaista on myös muutaman ensimmäisen tunnin puuttuneet tunnukset Fronteriin. Palautuskansion tehtävien kommentointi vie opolta aikaa, mutta on hauskaa ja valaisevaa lukea 8. luokkalaisten osan jo aika pitkälle mietittyjä tulevaisuudensuunnitelmia. Ehkä niihin ei tulisi perehdyttyä näin tarkasti perinteisellä opo – ryhmätunnilla.

Tehtäviä voisi vielä muokata paremmiksi. Ohjeet ovat tarkentuneet kurssin edetessä, kun olen huomannut, että jotain olennaista on unohtunut (mm. käy tehtävät oppilaiden kanssa läpi), homma ei toimi (mm. juuttuminen yhteisiin tehtäviin liian pitkäksi aikaa) tai tehtävät ovat epäselviä. Esimerkiksi ensimmäinen alatehtävän palautukset ovat olleet sinänsä hienoja kuvia itsestä esimerkiksi lääkärin ammatissa, mutta en tiedä, onko samalla tapahtunut uuden oppimista tai arvioitu omaa sopivuutta, kiinnostusta ja kykyjä alalle. Ei vielä yhtään negatiivista plääh, tylsää huutoa tai kommenttia, mutta ei toisaalta myöskään jee, tää on kivaa -tyylisiä kommentteja. Joskus oppilaat sanovat, että voinko tehdä tämän ihan vihkoon perinteisesti kirjoittamalla. Moni oppilas jäänyt pidempään luokkaan, vaikka kello on soinut. Iloisia hämmästyksen huudahduksia, kun on selvinnyt, että kaikkia tehtäviä ei tarvitse tehdä, ja että saa tosiaan valita mieluisat tehtävät. Monet ovat valinneet useaan alaan saman tehtävän. Yksi oppilas ainakin on innostunut tekemään tehtäviä myös kotona. 

Työrauhaongelmainen luokka on jaksanut keksittyä paremmin, ehkä myös motivaatiota on ollut enemmän kuin aikaisemmin opo – ryhmätunneilla. Osallistuva ryhmä on pysynyt osallistuvana ja rauhallinen rauhallisena. Tajusin vasta, kun olin aloittanut innostuneena tietysti kaikissa 8.luokissa saman kurssin, että olisi pitänyt ottaa perinteisen opiskelun ryhmä verrokkiryhmäksi. 

Ennakkotietojen miettiminen alasta osoitti, kuinka suppea ammattitietouden kenttä nuorilla on. Paljon tiedettiin terveyteen, liikenteeseen tai yleensä niitä tutuimpia oman elämänpiiriin liittyviä ammatteja. Oppilaanohjauksen sisältöinä ovat niin ylä - kuin alakoulussakin opiskelun ja oppimisen ohjaaminen, kasvun ja kehityksen tukemisen sekä elämänsuunnittelu ja uraohjaus Suomalaisessa alakoulun ohjauksessa ohjauksen osa-alueesta elämänsuunnittelun ja uravalinnanohjaus on jäänyt lähes toteuttamatta toisin kuin esimerkiksi Yhdysvalloissa. Lapsi rakentaa leikki – iästä murrosikään asti jatkuvasti tarkentuvaa, monimutkaistuvaa ja yhä abstraktimpaa kognitiivista karttaa ammateista, muista ihmisistä ja itsestä työntekijöinä. Tutkimusten mukaan elämänsuunnittelu ja uravalinnan ohjaus kannattaa huomioida ohjauksessa jo alakoulussa, koska kognitiivinen kartta ammateista on siten laajempi siinä vaiheessa, kun tehdään päätöksiä omasta ammatista. (https://jyx.jyu.fi/dspace/bitstream/handle/123456789/44220/ErjaOjanper%C3%A4.pdf?sequence=1). Aloittaisin esimerkiksi TET- harjoittelut jo alakoulussa. 

Sain tehtäväkseni teettää 9. luokilla oppimistapakyselyn, jota sain muokata. Kyselyssä oppijat laittavat ruksin niihin oppimistapoihin, jotka auttavat heitä oppimaan parhaiten. Lisäksi he ympyröivät ne oppimistavat, joita haluaisivat olevan enemmän. Kyselyssä oli seuraavat osiot:
  • Opettaja ja oppilaat työskentelevät yhdessä (mm. opettaja selittää uuden asian koko luokalle, keskustellaan opeteltavasta asiasta luokassa, vierailevat asiantuntijat, videoiden näyttäminen, opettaja selittää, miksi asiaa opiskellaan)
  •  Työskentely itsenäisesti (mm. urakkatyöt, tehtävien tekeminen, luen kirjasta, netistä)
  •  Erilaiset ryhmätyöt (mm. porinaryhmät, roolipelit, draama)
  • Ajattelun kehittäminen (mm. tiivistelmien tekeminen, käsitekartat)
  • Opitaan tekemällä (mm. vierailu-ja tutustumiskäynnit, harjoitustyöt)
  • Oman opiskelun pohdinta (mm. tavoitteiden asettaminen, arvioiminen)
  • Sekalaista (mm. kertaaminen, teema-ja pajapäivät, älypuhelinten käyttö)
En ole vielä toteuttanut yksilöllisen oppimisen menetelmää oppilaanohjauksen 9. luokan ryhmätunneilla. Minua kuitenkin kiinnosti, mitä he ajattelevat yksilöllisestä oppimistavasta ja lisäsin seuraavat kohdat kyselyyn:
  • Työskentely itsenäisesti:
o Saan vaikuttaa siihen, mitä opiskelen kiinnostukseni mukaan, kuitenkin opetussuunnitelman mukaisesti (26)
o   Opiskelen ensin kaikille yhteiset perusaisat omassa tahdissa ja sitten etenen vaativampiin tehtäviin (25)
o   Saan valita, miten opiskelen asian, esimerkiksi tehtävät (22)
o   Saan valita, missä opiskelen (21)
9. luokkalaisia on yhteensä 60 oppijaa. Suluissa on ilmoitettu ko. oppimistavasta kiinnostuneiden oppijoiden lukumäärä.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti